Svenska litteratursällskapetin toimitusjohtajana Henry Wiklund kävi vuosittain sellaisissa yhtiökokouksissa, joihin hänen edustamansa säätiöt olivat pääasiassa sijoittaneet. Niitä oli noin kymmenestä kahteenkymmeneen.
-En ole käynyt yhtiökokouksissa tavan vuoksi, vaan ammatillisista syistä, sanoo nyt eläkkeellä oleva Wiklund, joka edelleen edustaa lukuisia säätiöitä.
Vielä kolmisenkymmentä vuotta sitten yhtiökokouksissa ei juurikaan keskusteltu. Kasinovuodet opettivat hyvässä ja pahassa suomalaiset sijoittamaan pörssiosakkeisiin.
-Suurimpien pörssiyhtiöiden yhtiökokouksissa yksityissijoittajat alkoivat esittää kysymyksiä, mikä oli uutta, sanoo Wiklund.
Kansankapitalismin synnyn voi Suomessa ankkuroida juuri noihin vuosiin. 1980-luvulla pörssisijoittajien määrä kaksinkertaistui muutamassa vuodessa 800 000:een.
Suomi on sijoittamisessa aina laahannut länsinaapuria Ruotsia jäljessä. Siellä eläkkeetkin ovat jo vuosikymmeniä olleet sidottuina kansalaisten valitsemiin rahastoihin, mikä Suomessa on ollut hyvinkin vierasta.
Kynnys yhtiökokouksiin osallistumiselle pitää Wiklundin mukaan olla matala. Hänen mielestään niihin ei tarvitse erityisesti valmistautua, vaan tulla avoimin mielin: Aina oppii –asenteella.
-Jos kiinnostusta riittää, paneutuminen asiakirjoihin, kuten toimitusjohtajan katsaukseen ja tuoreimpiin tilinpäätöstietoihin on aina plussaa, sanoo Wiklund.
Se, mitä asioita johto korostaa ja jättää vähemmälle, on Wiklundin mukaan hyvä viesti osakkeenomistajalle. Yhtiökokoukset ovat hänen hänen mielestään nykyisin erittäin hyvin valmisteltuja.
-Yksityissijoittajalle yhtiökokoukset ovat usein ainoa paikka esittää johdolle kysymyksiä, mutta monet askarruttavat asiat saattavat ratketa jo perehtymällä yhtiön toimittamaan materiaaliin.
Wiklundin mielestä on arvokasta kuulla etenkin, mitä asioita korostetaan, mitä jätetään vähemmälle ja mistä vaietaan kokonaan.
-Yhtiöt kertovat ongelmistaan nykyään hyvin avoimesti. Yhtiökokoukset etenevät sujuvasti juuri sen vuoksi, että ne ovat pääsääntöisesti hyvin valmisteltuja, sanoo Wiklund.
Hyvin mietityistä kysymyksistä hyötyvät hänen mukaansa kaikki ja yhtiökokoukseen menevä sijoittaja voi olla turvallisin mielin, sillä lähes varmasti kaikki kysymykset tulevat esille muodossa tai toisessa.
Vuodesta toiseen yhtiökokouksissa käy myös henkilöitä, jotka leimautuvat äänessä olijoiksi, mutta usein he ovat Wiklundin mukaan kuitenkin hyvin perehtyneitä asioihin.
-Asian vierestä olevat kysymykset vievät kaikkien aikaa, mutta puheenjohtajat osaavat ohjata keskustelua hyvin, sanoo Wiklund.
Kysymysten luonne on Wiklundin mukaan hyvinkin toimialakohtaista. Yhteinen huoli on varmaankin tällä hetkellä kasvuodotukset. Pörssiyhtiöt ovat kyllä investoineet globaalisti, vaikka taloustilanne on Suomessa huono.
-Kun terrori-isku osui World Trade Centeriin neljätoista vuotta sitten, pidettiin varmana, että turvallisuusala olisi kasvussa. Näin ei kuitenkaan automaattisesti käynyt, sanoo Wiklund.
Asiat eivät ole hänen mielestään yksinkertaisia. Sen vuoksi sijoituskohteita pohtiessa kannattaa tutustua esimerkiksi toimitusjohtajan katsauksiin.
Yhtiökokouksista Wiklundin mieleen on jäänyt päällimmäisenä tilanne, kun KOP ja SYP yhdistyivät. Tilaisuudessa oli ymmärrettävästi monia tunteisiin vetoavia puheenvuoroja.
Pankkialalla oli 1990-luvun alussa yhtiökokouksia, jotka olivat jopa dramaattisia, mutta sähköä oli ilmassa eniten juuri KOP:n kokouksessa.
Wiklund uskoo, että luvassa on mielenkiintoisia yhtiökokouksia myös tänä keväänä.
Teksti: Riitta Ekholm
Kuva: Minna Heusala